Suomi100- tuoli.

Aluksi huomio, tämä ei ole virallinen Suomi100- artikkeli.

Kiertelen paljon kirpputoreja, joskus ihan ajankuluksikin kun lapset ovat harrastuksissa tai on muuten tarve hukata aikaa. Välillä tarttuu mukaan jotain sellaisista "saa ottaa" pisteistä, jotka menisivät muuten roskikseen. Ensin tarttui mukaan kalustemaali. Ajattelin että kyllähän sen johonkin saa sudittua. Seuraavalla reissulla löytyi tuoli. Eikä mikä tahansa tuoli, vaan Jacob & Josef Kohnin valmistama wieniläistuoli, joka oli aivan karmeassa kunnossa. Totesin vain kirpputorinpitäjälle että otan sen tuolin matkaan ja katson jos saan siitä jotain aikaiseksi...

Tämä ei todellakaan mennyt niin kuin oppikirjoissa opetetaan, vaan enemmänkin niin kuin sattuu menemään. Poistin vanhan istuinosan päällysteen, putsasin tuolin hyvin, kiristelin kiinnityksiä ja sitten vain läiskin maalia menemään. Vähän improvisoiden jäätin selkänojasta osan maalaamatta tai maalasin siis puolihuolimattomasti. Siitä se idea sitten lähti, sinivalkoisuudesta johtuen nimesin tuolin siis Suomi100- tuoliksi.

Tuoli kuvastaa suomalaista periksiantamattomuutta ja hulluutta; Roskiskamastakin on tarve kehittää jotain toimivaa. Suomalaista käsityötä tuolissa on vain uusi maalipinta (ja sen hieno design), mutta käsittääkseni suomalaisuus ei ole ollut kriteerinä lanseerata näitä juhlavuoden tuotteita. Eli nyt on täälläkin startattu juhlavuosi.

Tuoli itsessään on muuten varmaan sata(100)vuotias. Pohjassa olevasta paperisesta tarrasta ei saanut selvää muutakuin että todella vanhalla fontilla kirjoitettu. Tuolin istuin osan kuviointi on vähän köpö verrattuna vastaaviin uudempiin, sekä liitokset ym. ovat todella vanhaa tekniikkaa. Ikä on vain arvaus, eli jos joltakulta löytyy enemmän tietoa niin saa kertoa :)

Takkahuoneen uusi pöytä.

Minua on jo pitkään ahdistanut takkahuoneemme ruokaryhmä, joka on / oli mahdottoman mukava istua, mutta esteettisesti ei kiva. Ja kaikenlisäksi kaupasta ostettu. Hyvin se palveli vajaa kymmenen vuotta, mutta viimein se sai väistyä "uuden" tieltä.

Törmäsin myynnissä olevaan vanhaan klaffipöytään facessa, ja sainkin sen edullisesti (20) itselleni. Heti huomasin että pöytä on vanha ja aitoa käsityötä sepän takomine nauloineen ja saranoineen, mutta todellinen ikä yllätti: Kaiken pähkäilyn jälkeen tulin siihen tulokseen että pöytä on varmasti 1800- luvulta, ehkä 1880 voisi olla suht lähellä oikeaa valmistusvuotta. 

Pöytä oli paljon korkeampi kuin nykyiset pöydät, eikä suoralta kädeltä sopinutkaan käyttöön. Jonkin aikaa mietin, saako näin vanhaa tavaraa lähteä korjailemaan ja ropailemaan, tulin kuitenkin tulokseen että se on minun pöytä ja saan tehdä sille mitä haluan. Jalkoja oli jo jossain vaihessa korjailtu sekä toisen klaffin ulkoreuna oli huonokuntoinen. Lyhensin jalkoja ja molempia klaffeja n. 10 cm käsipelillä, joten lopputulos ei ole liian viimeistelty (lue: suora). Putsasin pöydän hyvin, en kuitenkaan lähtenyt poistamaan maaleja enkä paikkaamaan kolhuja, lopuksi maalasin autotallista löytyneellä maalilla. 

Alunperin olin suunnitellut pöydän kaveriksi pinnatuoleja, mutta pöydän jalkojen sijainnin takia hainkin mökiltä (navetan vintiltä) ukkini tekemät penkit, jotka kuuluvat oikeasti keittiössä olevaan pöytään. Keittiönpöydän tarinan voit lukea TÄÄLTÄ. Pöydän ympärille mahtuu muuten vaivattomasti kymmenen aikuista ja lapsia enemmänkin, ainakin 12. On siis aika möhkäle.

Takkahuoneen fiilis on tällä hetkellä sellainen metsästysmajamainen. Jotain pitäisi keksiä että saisi erilaisen tunnelman, täytyy varmaan alkaa miettimään uutta väriä seinille. Mitään hirveän modernia en halua, mutta pikkaisen ruostetta ja jotain vähän creepyä huone kaipaa. Onko ehdotuksia?