lauantai 28. tammikuuta 2017

Köökistä päivää.

Voi Elämä minkä teit.

Niin se aika tekee temppunsa ja sitä huomaa että jossain vaiheessa polut vievät erisuuntiin. Niin hartaudella vaalittu tarjoiluvaunu (tai keittion aputaso, tarjoiluvaununa saattaisi olla vähän kömpelö) ei enää näyttänytkään istuvan keittiöömme.  Liian maalaishenkinen ja epäkäytännöllinen kokonaisuus. Eksyneiden tavaroiden kohtauspaikka.  Romujen kerääjä.





Vielä muistan kuinka löysin facekirppikseltä vaunun edulliseen hintaan. Silloin se oli vielä maalamatta, puunvärinen. Innoissani lähdin ostamaan vaunua, se asui silloin kerrostalon neljännessä kerroksessa, talossa jossa ei tietenkään ollut hissiä. Koin jänniä hetkiä kun kannoin aika painavaa ostosta alas kierreportaita, yksin. Jännää oli myös saada vaunu mahtumaan pikkuisen Fordini kyytiin. Lopulta sain rahdattua vaunun uuteen kotiinsa, jossa vastaanotto ei ollut toivottu. Mieheni inhosi sitä. Kaikki nämä vuodet mies on saanut katsella sitä joka päivä, innokkaana kantaa kahdessa muutossa ja kerran vielä saa kantaa vaunun autoon, ja kuskata sen mökille. Ihan kokonaan en viitsi siitä luopua, mutta "hän" saa nyt muuttaa maalaismaisemaan, jonne istuu paremmin.

Aiemman viritelmän tilalle tuli musta hyllykkö, ostin sen käytettynä mutta alunperin Ikealainen, joka toivottavasti toimii paremmin arkielämässä. Pölyjä saa varmasti pyyhkiä ahkerasti, mutta kun kaikki on esillä, tavarat on pakko pitää järjestyksessä.













Hyllykössä on suurin piirtein samat tavarat kuin aikaisemminkin, Maljakot ja kynttilät, keittokirjat, kananmunat ja kolikkopurkki sekä kirpparilta löytynyt kori on tarkoitettu kynille ja kalentereille ja muille samaan kategoriaan kuuluville asioille.

Yksi hylly on varattu lasten hedelmille, jotka tulivat aiemmalta hyllyltä alaspäin. Nyt lasten on helpompi ylettää niihin, Samalla hyllyllä on lisäksi mukit ja lautaset lapsille, niin ei tarvitse niitäkään kurotella kaapista.









Ostin kesällä yhdeltä kyläkirppikseltä maailman ruosteisimman pullotelineen, en tiedä miksi mutta se puhutteli minua. Nyt sekin löysi paikkansa ja voin naureskella niille, jotka naureskelivat minulle silloin ostoksesta; Sehän on kuin suunniteltu tuohon kohtaan! Siitäs saitte :)










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Herättikö ajatuksia? Kuuntelen ne mielelläni :)