Hauskaa kun päivä pitenee ja mielikin virittäytyy jo kevääseen. Ihan eritavalla löytyy energiaa kun vielä kuukausi sitten.
Nyt on monta projektia yhtäaikaa päällä, katsotaan tuleeko yhdestäkään valmista!
Vastaus oli mielestäni ehdottomasti kummastuttava.
Lempiesinettä ei ollut, hän ei luonut tunnesidettä materiaan.
Aloin miettimään oliko itselläni jokin esine tai huonekalu josta en ikimaailmassa luopuisi tai mikä on tärkein. Vaikka olen luonut tunnesiteen moneen (liian moneen) tavaraan, ei silti tarvinnut kauaa miettiä. Ehdottomasti keittiönpöytä.
Keittiönpöytä on ukkini tehnyt ilmeisesti koulussa puutöissä. Pohjassa lukee että pöytä on tehty 1954, eli ukki oli noin neljätoista nikkaroidessaan pöydän.
Paljon on vettä virrannut ja pöydästä se näkyy, mutta mielestäni kuuluukin näkyä. Kulmista paistaa vanhat maalikerrokset ja paikoittain maali on huonostikin lohkeillut, mutta silti olen välillä entrannut vain pöydän pintaa kalustemaalilla.
Hauskinta pöydässä on sen alapinta. Ennenvanhaan kun ei ollut telkkareita ja mobiililaitteista puhumattakaan, lapset ovat kai tykänneet leikkiä pöydän alla ja kirjoitella ja piirrellä sen alapintaan. "xxx was here" tyyppisiä kirjoituksia on allekirjoittanut niin ukkini veljineen kuin myös seuraavaa sukupolvea oleva isäni.
Mikä on sinulle tärkein esine tai asia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Herättikö ajatuksia? Kuuntelen ne mielelläni :)