lauantai 12. marraskuuta 2016

Lumipesu.

Täällä satoi lunta kolme päivää taukoamatta. Kolme päivää meni siis tasan lumitöissä, mutta kun pääsin irroittautumaan lapionvarresta, oli aika antaa lumipesu kahdelle suurimmalle villamatolle. Matot lensivät hankeen. Lumi oli juuri sopivaa puuterilunta, jossa oli hyvä potkia ja talloa mattoja niin paljon kun reisistä lähti. Toisaalta käy ihan hyvästä urheilusuorituksesta tuollainen paksuissa talvivaatteissa ja kömpelöissä kengissä ähkiminen, kun lunta on enemmän kuin polveen saakka. Aurinkokin päätti käydä näyttäytymässä!















Ihanan helppoa, lapsetkin innostuivat tallomaan mattoja. Lopuksi riitti kun tamppasi lumet pois, puuterilumi ei kastellut eikä taarttunut kiinni. Vähän aikaa vielä tuuletusta ja simsalabim, matot olivat fressejä kun kannoin ne sisälle. Vielä olisi useampi pienempi villamatto samaa käsittelyä vailla.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Inventaario.

Olen lähdössä oikein kirpparikierrokselle tänään, joten tässä nopea inventaario edellisten kuukausien lemppari hankinnoista:















tiistai 1. marraskuuta 2016

Raikastus.

Vihdoin!

Vihdoin sain sopivan hetken ja itsestäni sen verran irti, että maalasin yläkerran olohuoneen beigen väriset seinät, yllätys yllätys, valkoiseksi. Olohuone on ollut ihan kiva aikaisemminkin, mutta olen jossain elämän vaiheessa saanut tiedostamattani jonkinlaisia traumoja juuri tuosta beigestä väristä, enkä vieläkään koe sitä omaksi värikseni. Se on niin tylsä, niin tunkkainen ja imee kaiken valon itseensä.
Ja mainitsinko jo, TYLSÄ.





Toistaiseksi vielä muut ruskeat seinät saivat jäädä, eli erkkerin  myyränruskeat seinät sekä musta-ruskea tapetti telkkarin taakse. Tapetin tilalle harkitsen jotain uutta, vielä ei ole sopivaa ideaa tullut vastaan.  Kunhan saan uuden sohvan, joka odottaa verhoilua, paikalleen niin sitten alkaa vasta paremmin hahmottua koko tila. Nykyinen sohva on kulkenut jo vuosia mukanamme. Ah niin kulahtanut, mutta mukava istua ja koko perhe mahtuu yhtä aikaa rötköttämään siinä.


















Valkoinen maali raikasti koko yläkertaa todella paljon. Jouduin tietysti ottamaan verhotangot irti että sain maalattua ikkunaseinän, ja itseasiassa myös verhottomuus tuo tilaan raikkautta. Luulen että verhotangot jäävät nyt kokonaan pois.

Kultaisen sohvapöydän löysin joskus vuosia sitten ikean alennusmyynnistä, mieheni oli silloin ihan kauhuissaan miten ruma pöytä voi edes olla. Ostin kun halvalla sain. Nykypäivänä joku voisi pitää sitä jopa trendikkäänä! Toinen  pöytä oli jätetty tänne taloon kun muutimme, ja aikansa se pyöri milloin parvekkeella ja milloin autotallissa, kunnes päätin maalata sen mustaksi alkuperäisen kirsikan sijaan. Ihan kiva siitäkin tuli.

En ole toistaiseksi perehtynyt valokuvaukseen kovinkaan intohimoisesti vaan kuvaan ihan vain puhelimella, mikä on toisaalta tosi näppärää kun saa valokuvat tallennettua suoraan niin että voi käyttää läppärillä ilman sen enempiä siirtämisiä. Teen mielummin postaukset siis läppärillä. Tällä kertaa vain sattui käymään niin että puhelimeni meni rikki enkä osannut varmuuskopioida uudesta vehkeestä niitä kuvia, joten tätäkin koitin saada julkaistua pari viikkoa, joten nyt parin viikon kokemuksella, olen edelleen ihan fiiliksissä muutoksesta.

Jos olisin kiinnostunut hankkimaan paremman kameran, mitä suosittelisit?


torstai 6. lokakuuta 2016

Vähän realitya.

Huh. Nyt on kai tarpeeksi aikaa kulunut jottei asia ole enää tabu (minulle itselleni). Suuri kolmekymppiskriisipaljastus : 

Minä, 
joka olen pyrkinyt elämään työ edellä, 
muut asiat perässä ja määritellyt itseni työn kautta; 
Minä 
joka etenin urallani nopeasti unelmatyöpaikkaani ja tavotteisiini:
Minä,
joka en ole tottunut olemaan luovuttaja,
jätin työni ja ryhdyin työttömäksi.

Nyt on joutunut aika paljon miettimään ja tutkiskelemaan kuka minä olen, ja mihin olen menossa..?




Olisi kiva päivitellä blogiakin säännöllisemmin, mutta. Muutama totuus ja itkupotkuraivari.

Kaikilla...
...muilla on kauniimmat kodit.
...muilla on aina siistiä.
...muilla on aina pöytä katettuna nätisti.
...muiden lapset ovat oikein kullannuppuja.
...muilla on kuvauksellinen naama. 
...muiden eläimet eivät halua olla jokaisessa kuvassa.
...muilla on 25 tuntia vuorokaudessa.
...muilla on jännittävä elämä. 




Heh, positiivisiin tunnelmiin on aina hyvä lopettaa, mukavaa syksyn jatkoa! 

Ps. Tämä nyt oli tällainen pakollinen turhautumis- avautuminen, tämän jälkeen on ehkä helpompi suoltaa mitä vain tekstiä tähän blogiin, monesti liika itsekriittisyys tukahduttaa ajatuksen ja idean, ja sen "Julkaise" hiiren painalluksen.



maanantai 12. syyskuuta 2016

Habitaren herkkuja.


Wuhuu, pääsinpähän minäkin käymään Habitaressa. Vähän tuli extempore lähtö kun sainkin liput henkilöltä joka ei itse päässytkään. Kävin siis tänä vuonna Habitaressa ensimmäisen kerran, sillä aikaisemmin olen muistaakseni aina ollut töissä.
Tapahtuma oli ihan jees kaikinpuolin, väkeä riitti vielä sunnuntainakin, varsinkaan valokuvauksesta ei tahtonut tulla mitään kun yritti rajata vieraita ihmisiä pois ruudulta. Osa myyjistä alkoi selkeästi olemaan aika väsyneitä monen päivän messuilun jälkeen.
Itselläkin alkoi jaloissa tuntua korkkareilla kävely jo muutaman tunnin jälkeen ja taisi joku osio jäädä käymättäkin kun tuntui ettei pääse enää omin voimin takaisin autolle. Pitäisi varmaan useammin ulkoiluttaa korkkareita...

Ensin kierreltyäni tillbehöri- puolella olin vähän että joo, ihan kivoja juttuja, kunnes löysimme ihanalle Garage- esittelypisteelle. Siis aivan mahtavaa. Todella onnistunut esillepano, täydellisiä tuotteita ja kasveja sekä se lastulevy. Niin hieno.
En tiedä mikä tuossa levyssä on, mutta se kiehtoo joka kerta kun joku on osannut käyttää sitä oikein. Ajattelin nyt ihan tosissaan koittaa sitä myös kotona, saahan sen pois jos siltä tuntuu.








Toinen lempparini iski silmää Habitatin osastolta. Eri materiaalien ja värien käyttö täydellisessä tasapainossa ilman että näyttää sillisalaatilta. Ja se että on niitä värejä.

Toinen missä värejä oli uskallettu käyttää oli tietysti Tikkurilan osasto. Siellä oli myös saatu kiva fiilis luotua väreillä ja erilaisilla materiaaleilla.

Habitat

Tikkurila

Tikkurila
Ideoita tarttui paljon mukaan, materiaa ei niinkään. Plan B:n vanhoista mainoksista tehdyt kyltin olivat hauskoja, ja näitä olisi helppo tehdä itsekin. Ei välttämättä edistä myyntiä tuo "Onko teillä varaa tuhlata?"-kyltti.

Ja kaikkien aikojen joulukuusen(männyn)jalka- keksintö. Miten hieno ja yksinkertainen idea! Ei meillä muutenkaan muisteta joulukuusta kastella, jos joku sitä kastelua miettii.


Plan B



No sitten se Antiikki- puoli. Huh. Astioita vaikka millä mitalla ja oli uutta ja vanhaa ja sitä ja tätä. Ja hinnat olivat tietenkin messuhinnat. Yritin kovasti bongata niitä Pentikin kynttilänjalkoja jotka ovat Facebookissa ihastuttaneet ja vihastuttaneet ihmisiä, mutta harmikseni en nähnyt ainuttakaan. Ilmeisesti nopeammat olivat jo ehtineet apajille.

Muutamia kuvia sain räpsittyä kivoista esillepanoista. Tällä kertaa mukaan ei tarttunut muuta romua kuin hyväkuntoinen vanha matkalaukku, joka tulee käyttöön. Siis ihan matkustelu- käyttöön.












maanantai 29. elokuuta 2016

Kuvia mökiltä.

Olemme kesän aikana laitellut ja fiksaillut mökkiä siihen kuntoon, että siellä voi yöpyä. Mökkimme on on ihana, mutta tuottaa valtavasti harmaita hiuksia ja tuskasteluja (tässä kohtaa suosittelen katsomaan kuvia täältä (KLIK) .

Tämä tötterö on remontoitu 90-luvun alussa, tietysti sen ajan muodin mukaisesti. Remppamiehiäkin oli paikalla, ketäs siellä nyt olikaan, ainakin Masa ja Reiska ja Pertsa ja ... Eli ammattimiehet paikalla ja vatupassina toimi ilmeisesti Lappari- pullo. Joka nurkasta, varsinkin laatoituksesta (katonrajasta puhumattakaan, ei onneksi näy kuvissa) voi huomata että sitä vatupassia tuli ehkä nautittua remontin ohessa vähän enemmän kuin olisi ollut tarpeen.

Lopputuloksena voidaan nyt kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen todeta, että kipsilevy ei sovi lattiarakenteisiin, ei seiniin, ei kattoon, eikä varsinkaan vanhaan hirsitaloon. 

Menemme viikonlopuksi taas mökille niin yritän muistaa ottaa kuvia näistä remppaa vaativista kohdista. Teen sitten pitkän postauksen kunnostustarpeista ja niiden aikatauluista.









Eli nämä on niitä ennen- kuvia. Kaivoin nämä omista arkistoistani, eikä niiden ollut tarkoitus tulla mihinkään esille, eli ei kannata kovin kriittisesti arvioida kuvien laatua.






Tässä on vähän uudempaa kuvaa, tosin tässäkin kovin keskeneräistä. Koska viemäröintiä ei ole, kasaan keittiö-kompleksin ihan eri seinälle, ja vanha saa lähteä pois.
Olen tuonut mahdollisimman paljon alkuperäisiä kalusteita takaisin sisälle, onneksi navetassa on säilynyt monenlaista tavaraa, kuten keittiönpöytä ja tuolit; niille riitti vain hyvä pesu, . 
Facebookin ryhmästä sain ilmaiseksi hankittua keittiökalusteen, jonka maalasin uudestaan.
Muutakin navetasta on tullut kannettua ulos, kuten kirjoituspöytä omasta lapsuudestani, joka toimittaa väliaikaista keittiöntason virkaa kunnes löydän jotain kivempaa.








Ja loppuun muutama tiukasti rajattu kuva sisältä:
















Yritimme asentaa tätä vanhaa kaappia seinälle. Yritykseksi jäi. 
Eihän tuohon kipsi(kakka)levyyn jäänyt kuin kaksi isoa reikää muistoksi (kuva otettu ennen reikiä). FCK.