torstai 6. lokakuuta 2016

Vähän realitya.

Huh. Nyt on kai tarpeeksi aikaa kulunut jottei asia ole enää tabu (minulle itselleni). Suuri kolmekymppiskriisipaljastus : 

Minä, 
joka olen pyrkinyt elämään työ edellä, 
muut asiat perässä ja määritellyt itseni työn kautta; 
Minä 
joka etenin urallani nopeasti unelmatyöpaikkaani ja tavotteisiini:
Minä,
joka en ole tottunut olemaan luovuttaja,
jätin työni ja ryhdyin työttömäksi.

Nyt on joutunut aika paljon miettimään ja tutkiskelemaan kuka minä olen, ja mihin olen menossa..?




Olisi kiva päivitellä blogiakin säännöllisemmin, mutta. Muutama totuus ja itkupotkuraivari.

Kaikilla...
...muilla on kauniimmat kodit.
...muilla on aina siistiä.
...muilla on aina pöytä katettuna nätisti.
...muiden lapset ovat oikein kullannuppuja.
...muilla on kuvauksellinen naama. 
...muiden eläimet eivät halua olla jokaisessa kuvassa.
...muilla on 25 tuntia vuorokaudessa.
...muilla on jännittävä elämä. 




Heh, positiivisiin tunnelmiin on aina hyvä lopettaa, mukavaa syksyn jatkoa! 

Ps. Tämä nyt oli tällainen pakollinen turhautumis- avautuminen, tämän jälkeen on ehkä helpompi suoltaa mitä vain tekstiä tähän blogiin, monesti liika itsekriittisyys tukahduttaa ajatuksen ja idean, ja sen "Julkaise" hiiren painalluksen.