Löytojä ja yllätyksiä!

Eilinen päivä valkeni synkkänä ja tuntui muutenkin että kaikki olivat nousseet vasemmalla jalalla sängystään. Onneksi oli vapaapäivä. Päätin, että parempi lähteä vähän tuulettumaan sillä aikaa kun lapset ovat kouluissaan. Arvatkaa kannattiko?

Päätin lähteä eri suuntaan kuin yleensä, tutustumaan pariin kirpputoriin jossa en ole aikaisemmin käynyt ( tai toisessa kerran mutta pikaisesti vain) niiden aukioloaikojen meidän aikatauluihin sopimattomuuden vuoksi.

Ensimmäinen kirpputori oli todella siisti, samassa tilassa toimii myös sisustuskauppa ja kahvila, ja ihmisiä tuntui olevan paljon liikenteessä. Mukaani tarttui eriparisia, sinisävyisiä vanhoja Arabian astioita (ja myös ei Arabiaa), joita olen tiedostamatta alkanut haalimaan. Eräs vanhempi herrasmies tuli pilke silmäkulmassaan kyselemään eikö pitäisi olla kaksi kahvikuppia eikä vain yksi ;)

Toinen kirpputori oli vanhassa hallissa ja ensivaikutemaltaan ei niin siisti kuin ensimmäinen. Mutta tavara oli hyvää. Ja sitä oli paljon. Myös täältä tarttui mukaani Arabiaa ja sitten tosi kivat leivoshaarukat. Nämä astiat ja välineet tulevat ihan käyttöön, sitten kun on mökki joskus valmiina. Pakkasin ne jo pahvilaatikkoon odottamaan.

Huomasin myös rullalla olevan vanhan paperijulisteen tai mainoksen. Paperi oli niin haurasta etten viitsinyt sitä sen enempää availla sitä vaan päätin ottaa sen halvan hinnan takia ja tutkia enemmän kotona. Ja kotona siitä kuoriutui vallan mainio löydös!

Helan och Halvan, eli Ohukainen ja Paksukainen, elokuvajuliste! Mahtavaa! Ja miten vanha! Alareunassa on teksti "Borås Kliché & Litografiska AB" joka on ruotsalainen vanha painotalo, ymmärsin että nimi olisi vaihdettu toiseksi vuonna 1933. Julisteen koko on 70x100.

Ja kuten ostoskanavalla sanotaan; "Eikä siinä vielä kaikki!"

Helan och Halvan- julisteen sisällä oli rullalla toinen juliste. Vaikutti siltä että edes myyjä ei ollut tiennyt sen olemassa olosta. Se on ilmeisesti jokin opetusjuliste kääpälajeista. Alareunassa lukee "Tilgmannin kivipaino, Helsinki" Tämäkin juliste on siis oikeasti vanha. Ja todella hyväkuntoinen, ihan muutama ryppy siihen on ajan saatossa tullut ja yhdestä kohdasta vähän saanut osumaa.

Kuvat eivät nyt ole kauhean suunniteltuja ja aseteltuja, näpsin kuvat vain kun olen niin täpinöissäni näistä! Kehykset täytyy hankkia ja sitten alkaa miettiä mihin nämä oikein sijottaisin? Uskomaton tuuri, eikö vain?

Romua kiitos.

Joissain blogeissa on puhuttu "omasta tyylistä", ja siitä kuinka sen löytää ja kuinka mieli muuttuukin ajan kanssa. Omaa tyyliäni olen myös etsinyt ja nyt yhden elämän virstanpylvään lähestyessä uskon pikkuhiljaa löytäneeni sen. Ainakin tyylin joka sopii tähän elämäntilanteeseen.

  

Trendejä on ollut jo monenlaisia tänä aikana kun olen omaa huushollia pitänyt, useaan olen myös lähtenyt mukaan. Olen myös huomannut että trendit vaihtuvat nopeasti,  joten noin kerran vuoteen saisi laittaa koko sisustuksen uusiksi jos mielii siellä aallonharjalla ratsastaa.

Nyt kun asumme semi-uudessa talossa, joutuu vähän kikkailemaan että saa jonkun järjen pidettyä sisustamisessa.  Materiaalit ovat (valitettavasti)  kuitenkin uusia, joten vaikka kuinka haluaisin kodin näyttävän satavuotta vanhalta hirsitalolta, se ei sitä kuitenkaan ole eikä tule.

        

    

Alunalkaen en pitänyt käytetyistä ja kierrätetyistä tavaroista, nykyään en muuta huolisi ellei ole pakko. Pidän ajan patinasta varsinkin metallissa,  ja mitä ruosteisempi sitä parempi.
Rappioromanttinen voisi kuvailla tyyliäni, ilman sitä romanttista. En ole kovin romanttinen tyyppi, pelkkä rappio kelpaa hyvin.

Välillä ihan hävettää minkälaista romua tulee kotiin kannettua. Välillä ostokset täytyy piilottaa ja laittaa esille kuin ne olisi ollut siinä jo pitkään.

Luulen, että lähipiirissäni minua aletaan pitämään outona ennenpitkää. Onneksi voin vedota sukuvikaan, ainakin hamstraamisen suhteen.

Ja hei, olenhan minä saanut jotain valmiiksikin! 

Ne tuolit (KLIK), jotka olivat siinä kunnossa ettei muuta kuin maalia pintaan, ovat nyt väliaikaisesti keittiössämme kahden pinnatuolin kaverina keittiönpöydän ääressä.